La Manga del Mar Menor

Aika oli juossut jo pitkälle maaliskuuta tänä vuonna ja syntymäpäivääni ei ollut enää kovin montaa hetkeä. Parempi puolisko olikin järjestänyt syntymäpäivälahjaksi minulle pienen piristyksen. Lähtöajankohdaksi oli päätetty torstaiaamu ja määränpäästä ei kiristyksestä huolimatta lipsunut tietoa ennen lähtöä. Aamupalan syötyä asetimmekin ratsumme nokan kohti etelää ja ajoimme rannikkoa pitkin kiemurrellen kylien ja kaupunkien läpi. La Manga nimenä kuulosti jo mielestäni makealta. Nimi sai mieleenikin turkoosin meren, huojuvat palmut, käteen kylmän mojiton ja kauniin auringonlaskun. Vaikka katselinkin maisemia "purppuransinisten lomalasien" läpi, en ollut välttämättä liikoja haaveillut. Perillä toden totta odotti turisteille suunnattu lomaparatiisi josta löytyi valtava suolalaguuni ja maakaistaleen toisella puolen kirkkaan turkoosi meri. Ja vaikka päivälämpötilat huitelivat yli kahdessakymmenessä asteessa, turisteja ei liiemmmin näkynyt.

Yösijaksi oli siunaantunut neljä tähden hotelli täysihoidolla. Hinnaksi ruokineen ja viineineen kustansi tämä tyylikäs yösija kahdelta hengeltä alle viisikymmentä euroa yö. Pöyristyttävän edullisesta hinnasta johtuen päätimmekin jäädä myös toiseksikin yöksi. Huoneen saimme merenpuolelta ja tästä mahtavasta sijainnista johtuen sängyssä makaillessa ei parvekkeen ovien läpi näkynyt kuin meri ja taivas. Ruokapuolesta huolehti alakerrassa ravintola ja joka kattauksella valikoima oli laaja. Ruoka tarjoltiin buffet-tyyppisesti ja tämä toimikin erittäin hyvin. Päivälliseen ja illalliseen kuului lisäksi iso pullo viiniä mukaan. Tämähän kuulostaa jo liian hyvältä, sitä se ehkä tälläiselle tottumattomalle olikin.

Vaikka tämä nykyään turismille ristitty paikka olikin hiljainen, niin hotellimme oli tästä huolimatta aivan täysi. Asiakkaat koostuivatkin eläkeläisistä ja olimmekin ehkä hotellin nuorimmat asiakkaat. Hotellin iltaelämä vaikutti vaisulta ja päätimmekin lähteä etsimään kaupungille menevämpiä paikkoja. Hetken käveltyämme ja todettuamme että paikka on vainaa ja laaki, näimme edessä pysähtyneen linja-auton. Spontaanin päähän piston saatuamme hyppäsimme bussiin joka kuljetti meitä teille tuntemattomille. Meidän harmiksemme linja-auton lasit olivat niin sumeat että läpi ei nähnyt, joten jouduimme keskittymään matkan ajan kuskin ja edessä istuvan matkustajan kahdenkeskiseen lirkutteluun. Tiettävästi kuskin testosteroni ryöppäyksestä johtuen meno olikin vauhdikasta kuin B-rallin mestaruussarjan ajoilta. Tämä linja-auto maailman oma Carlos Sainz kävikin kääntymässä maakaistaleen toisessa päässä ja kierti samaa reittiä lutku tiskissä takaisin lähtöpisteeseen. Hotellimme eteen päästyämme nostimmekin kädet pystyyn ja vietimme loppuillan jalat turvallisesti huoneemme parvekkeella uutta sotasuunnitelmaa miettien.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeinen ähkyinen olo pakotti tuntien kestävälle kävelylenkille kohti horisontissa siintävää majakkaa. Espanjan sää antoi taas kerran parastaan ja kävelimmekin hiekkarantaa pitkin välillä meressä kahlaten. Takaisin hotellille päästyämme ja aamuisen syöntivirheen uusittuamme olotila pakotti meidät siistiytymisen jälkeen takaisin kuluttamaan kengänpohjia. Eilis iltaisesta rallisimulaatiosta viisastuneina kävelimmekin satama-alueelle jossa ihmisiä näytti perjantai-iltaa viettävänkin. Koska päivä oli ollut pitkä ja janoinen, jouduimme pistäytymään juoksimme kiljuen huurteiselle sataman lähellä sijaitsevaan viihtyisän näköiseen kuppilaan. Hetken sisällä istuamme huomasimme että meidän unohtamamme Suomi-Espanja jalkapallo-ottelu oli menossa parhaillaan ja katseemme lasittuikin loppuillaksi katselemaan peliä. Pelin päätyttyä vastapuolen kannattajina olevat espanjalaiset eivät olleet silmin nähden lopputuloksesta tyytyväisiä. Vaikka tasapeli tilanne oli mielestämme hurraamisen arvoinen tapahtuma, niin itsesuojeluvaisto heilutti meille kovaäänisesti meloonin kokoisia kellojaan ja näimmekin parhaaksi kadota todella nopeasti tuttuun parvekkeen nurkkaan miettimään seuraavan aamun herkkuhetkeä.

Runsaan aamupalan pakottamina ja lähes ruutininomaisen kävelylenkin tehtyämme olikin aika kaasuttaa kohti tuttua kotisohvaa.

Meno matkalla näimme hauskan näköisen pysäkin.

Laguunin puoleinen vesi oli odotetusti lämpimämpää.

Meren puoleinen ranta tuntui houkuttelevammalta.

Kevät näkyi varsinkin kukista.

Tyhjää hiekkarantaa riitti silmän kantamattomiin.

Rannalta näkyvä saari on Isla Grosa.

Meressä näkyi sinisen eri sävyjä.

Valtava määrä hotelleja oli vallannut koko kapean maakaistaleen.

Cabo de Palosin majakka.

Tässä nopein helpotus matkakuumeeseen!

35 % alennus Mange sudiin

Saat Mange sud -ravintolan menun -35 % edullisemmin, kun käytät koodin MANGE35 ostaessasi ravintolaan lahjakortin. Alennuskoodilla ostetut lahjakortit ovat voimassa 31.10.2013 saakka.

MANGES35

Tämä alennuskoodi on voimassa ainoastaan Mange sudin verkkokaupassa. Sillä ei siis saa alennusta suoraan ravintolassa eikä pöytävarauksen yhteydessä.

 

Auringonnousun aikaan näytti kuin päivästä olisi tullut pilvinen.

 Näkymät parvekkeelta katsottuna.

Sängystä katsottuna näytti kuin meri olisi ollut suoraan alapuolella.

Jos pidit postauksestani niin klikkaa tekstiä ja käy katsomassa uutta korukauppaa!

Tutustu Koruluolaan ja löydä korut kaikkiin tilanteisiin. 

Mukavaa viikonloppua!