Espanja, Cartagena

Ensimmäiseksi mainittakoon että tämä postaus on kirjoitettu erittäin väsyneenä. Mutta sen tarkempiin yksityiskohtiin menemättä jatkan eteenpäin. Kerroin aikaisemmin kuinka uuden piirongin osto oli levinnyt muidenkin huonekalujen uusimiseen ja homma oli mennyt pakkelointi ja maalaus työksi. Ja kun on alkuun päässyt niin sitähän keksii koko ajan uutta puuhaa joten vaihdoin vielä sisäovien kahvat ja keittiön valolistat samalla. Tarkoituksena olisi vielä asentaa valoja, vaihtaa keittiön tasot, ja liesituuletin yms. Mutta nikkarointi töistä hieman mielenkiintoisempaan aiheeseen eli toukokuisen Cartagenan reissun pariin.

Tällä kertaa oli minun vuoroni keksiä pieni syntymäpäivä lahja rakkaalle naiselleni mutta La Mangan mukavan retken kanssa oli vaikea kilpailla. Mielessäni olikin pyörinyt hyvän tovin ajatus La Mangan kanssa samassa suunnassa sijaitsevasta Cartagenasta. Pienen tutkimisen jälkeen historiallinen iso kaupunki vaikuttikin oikealta kohteelta. Hotelliksi valitsin hyvällä sijainnilla olevan kolmentähden hotellin jossa sijaitsi edullinen parkkipaikka. Koska tiesin että kumpikaan meistä ei ollut vielä ikinä oleskellut sviitissä niin päätin toteuttaa pienen unelmamme puolestamme ja laitoin varauksen tähän hotellin hienoimpaan huoneeseen. Tarkaneuron miehenä myönnettäköön että valintaan toki vaikutti myös sviitin edullinen hinta. Lahja kohteena olevan kaupungin onnistuin pitämään salassa vain lähtöä edeltävään iltaan mutta huoneen taso pysyi oven avaamiseen asti salassa. Olin vain varoitellut aikaisemmin vaatimattomasta majoituksesta.

Sisäinen pikkupoikani heräsi tuona perjantai aamuna ja varmasti olinkin itse tästä pienestä matkasta moninverroin innoissani kuin syntymäpäiväsankari. Aamun säheltämisen ja innostuneen poukkoiluni jälkeen pääsimme vihdoin liikkeelle. Matka taittui odotettua nopeammin ja meno matka tuntui vain pieneltä hetkeltä. Hotellin sijainti osoittautui erinomaiseksi ja sviittikin vaikutti tulleen todellisena yllätyksenä. Huoneeseen kuului myös mukavan kokoinen poreallas joka myöhemmin illalla ehkä pienestä kylpysaippuan arviointi virheestä johtuen pursuikin yli äyräitten.

Tavarat sängylle heitettyä suuntasimmekin tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin ja kävelimmekin kohti satamaa. Kävellessämme huomasimme rinteessä myyntipisteen jonka hissi näyttäisi vievän kukkulan laelle olevaan museoon. Pääsylippujen hinta jätti kuitenkin harkitsemiselle varaa, joten jatkoimme matkaa. Satamassa näimme ison loistoristeilijän, jonka selvästi hieman ylpeät matkustajat olivat rantautuneet segway kulkuvälineillä huristelemaan pitkin Cartagenan kauniita katuja. Koska vähiin tavoitteisiimme kuului nähdä roomalainen amfiteatteri, päätimme suunnata suoraan satamasta kohti museota. Museon pääsylippu maksoi seitsemän euroa ja pois lähtiessä tästä pienestä museosta päässäni soikin tuttu kummeleitten ralli Apinaa koijataan. Koska korttelin kierrettyä ja kohti kukkulaa käveltyämme huomasimme että tätä kyseistä amfiteatteria pääse ihailemaan ilmaiseksi paremmilta paikoilta. Tämän jälkeen myös kukkulan laelle kiivettyämme huomasimme että aikaisemmin mainostamani hissipoikakin olisi tähän samaan paikkaan kyydin tarjonnut noin 23 euron hintaan. Hetken riikinkukkoja ihaillen päätimmekin laskeutua vanhankaupungin katuja pitkin hotellille lepäämään, kävellen.

Illalla päätimme vielä palata tutkimaan vanhan kaupungin katuja. Vanha kaupunki olikin yksi kauneimmista vanhoista kaupungeista joita olin nähnyt. Etenkin illan käännyttyä pimeän puolelle hienosti valaistut rakennukset näyttivät upeilta lämpimässä kevät illassa. Kävimme myös jälleen satamassa kääntymässä jossa olikin kulinaristien fiestat meneillään. Tunnelmaani laski ainoastaan piinaava vessahätäni. Tästä asiasta painostamana silmäni haki sopivaa paikkaa suorittaa tarpeeni. Kuin taikaiskusta näin satamassa sijaitsevan purjehtijoille tarkoitetun vip-alueen oven olevan auki. Oven takana paistoi hotellihelpotuksen kyltti, joten jalkani pinkasivat jopa aivosolujani nopeammin oviaukosta kohti määränpäätä. Tästä lähes Usain Bolttimaisesta pyrähdyksestä ja sen jälkeisestä tyhjentymisestä huomasin epäonnekseni että sataman yli kaksi metrisen aidan ovi oli jälleen kiinni. Oli aika miettiä seuraamuksia ja antautua ehkä suoraan portinvartijalle. Tarkoituksena olisi pyytää alueelta poistamista mutta kohti vartijan valvomoa kävellessä huomasin sen ammottavan tyhjyyttään. Satamassa sijaitsi suuria huvilaivoja ja tämä olikin kerännyt paljon tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä puolelleen. Siististi nuorekkaaseen pikkutakkiin pukeutuneena en kuitenkaan herättänyt minkäänlaista huomiota. Hetken arvioinnin ja laskelmiani tehden päätin yrittää hyppyä portin yli. Epäonnistumiseen ei ollut varaa. Itseni satuttaminen ja asian jälkipuinti ei kuuluisi suunnitelmaani, joten otin muutaman rivakan askeleen ja kurkotin portin yläkulmaan, heilautin jalat portin päälle ja hyppäsin nopeasti, mutta varovasti alas. Tämän jälkeen ei ollut aikaa jäädä laskemaan herättämäni loikan aiheuttamia katseita, vaan kävelinkin rauhallisesti kohti väkijoukkoa. Päivä oli ottanut veronsa ja oli aika palata takaisin hotellin suojiin.

Seuraavana aamuna vaahtokylvyn jälkeen kävimme syömässä hotellin maukkaan aamiaisen ja lähdimme vielä kiertämään muutamaksi tunniksi kaupunkia ennen huoneen luovutusta. Koska vuorokausi tuntui menneen liian nopeasti niin päätimme yhdessä tuumin huristella kohti Murcian Ikean rustopulla lihapulla lautasia. Kohti Murciaa ajettaessa näimme hulppeita maisemia ja koimme korvia lukitsevia alamäkiä ja tunneleita. Ikeaan päästyämme ei kumpikaan jaksanut keskittyä sen pidempään tämän ruotsalaisen huonekalujätin huonolaatuiseen valikoimaan vaan takkityhjänä ja lompakko ehkä vieläkin tyhjempänä käänsimme kurssimme kohti tuttuja maisemia.

Penkki kutsui hetkeksi istumaan.

Paatsaat koristivat Cartagenan katuja.

Ilma suosi jälleen tätäkin reissua.

Vanhan kaupungin katuja oli ilo kävellä.

Satamassa ennen väärällä puolelle joutumista.

Hyytävän lumoavaa grafiikkaa, katso tästä. 

Upeasti valaistuja rakennuksia tuntui riittävän.

Tutustu Koruluolaan ja löydä korut kaikkiin tilanteisiin. Uusi korukauppa on avattu!

La Manga del Mar Menor

Aika oli juossut jo pitkälle maaliskuuta tänä vuonna ja syntymäpäivääni ei ollut enää kovin montaa hetkeä. Parempi puolisko olikin järjestänyt syntymäpäivälahjaksi minulle pienen piristyksen. Lähtöajankohdaksi oli päätetty torstaiaamu ja määränpäästä ei kiristyksestä huolimatta lipsunut tietoa ennen lähtöä. Aamupalan syötyä asetimmekin ratsumme nokan kohti etelää ja ajoimme rannikkoa pitkin kiemurrellen kylien ja kaupunkien läpi. La Manga nimenä kuulosti jo mielestäni makealta. Nimi sai mieleenikin turkoosin meren, huojuvat palmut, käteen kylmän mojiton ja kauniin auringonlaskun. Vaikka katselinkin maisemia "purppuransinisten lomalasien" läpi, en ollut välttämättä liikoja haaveillut. Perillä toden totta odotti turisteille suunnattu lomaparatiisi josta löytyi valtava suolalaguuni ja maakaistaleen toisella puolen kirkkaan turkoosi meri. Ja vaikka päivälämpötilat huitelivat yli kahdessakymmenessä asteessa, turisteja ei liiemmmin näkynyt.

Yösijaksi oli siunaantunut neljä tähden hotelli täysihoidolla. Hinnaksi ruokineen ja viineineen kustansi tämä tyylikäs yösija kahdelta hengeltä alle viisikymmentä euroa yö. Pöyristyttävän edullisesta hinnasta johtuen päätimmekin jäädä myös toiseksikin yöksi. Huoneen saimme merenpuolelta ja tästä mahtavasta sijainnista johtuen sängyssä makaillessa ei parvekkeen ovien läpi näkynyt kuin meri ja taivas. Ruokapuolesta huolehti alakerrassa ravintola ja joka kattauksella valikoima oli laaja. Ruoka tarjoltiin buffet-tyyppisesti ja tämä toimikin erittäin hyvin. Päivälliseen ja illalliseen kuului lisäksi iso pullo viiniä mukaan. Tämähän kuulostaa jo liian hyvältä, sitä se ehkä tälläiselle tottumattomalle olikin.

Vaikka tämä nykyään turismille ristitty paikka olikin hiljainen, niin hotellimme oli tästä huolimatta aivan täysi. Asiakkaat koostuivatkin eläkeläisistä ja olimmekin ehkä hotellin nuorimmat asiakkaat. Hotellin iltaelämä vaikutti vaisulta ja päätimmekin lähteä etsimään kaupungille menevämpiä paikkoja. Hetken käveltyämme ja todettuamme että paikka on vainaa ja laaki, näimme edessä pysähtyneen linja-auton. Spontaanin päähän piston saatuamme hyppäsimme bussiin joka kuljetti meitä teille tuntemattomille. Meidän harmiksemme linja-auton lasit olivat niin sumeat että läpi ei nähnyt, joten jouduimme keskittymään matkan ajan kuskin ja edessä istuvan matkustajan kahdenkeskiseen lirkutteluun. Tiettävästi kuskin testosteroni ryöppäyksestä johtuen meno olikin vauhdikasta kuin B-rallin mestaruussarjan ajoilta. Tämä linja-auto maailman oma Carlos Sainz kävikin kääntymässä maakaistaleen toisessa päässä ja kierti samaa reittiä lutku tiskissä takaisin lähtöpisteeseen. Hotellimme eteen päästyämme nostimmekin kädet pystyyn ja vietimme loppuillan jalat turvallisesti huoneemme parvekkeella uutta sotasuunnitelmaa miettien.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeinen ähkyinen olo pakotti tuntien kestävälle kävelylenkille kohti horisontissa siintävää majakkaa. Espanjan sää antoi taas kerran parastaan ja kävelimmekin hiekkarantaa pitkin välillä meressä kahlaten. Takaisin hotellille päästyämme ja aamuisen syöntivirheen uusittuamme olotila pakotti meidät siistiytymisen jälkeen takaisin kuluttamaan kengänpohjia. Eilis iltaisesta rallisimulaatiosta viisastuneina kävelimmekin satama-alueelle jossa ihmisiä näytti perjantai-iltaa viettävänkin. Koska päivä oli ollut pitkä ja janoinen, jouduimme pistäytymään juoksimme kiljuen huurteiselle sataman lähellä sijaitsevaan viihtyisän näköiseen kuppilaan. Hetken sisällä istuamme huomasimme että meidän unohtamamme Suomi-Espanja jalkapallo-ottelu oli menossa parhaillaan ja katseemme lasittuikin loppuillaksi katselemaan peliä. Pelin päätyttyä vastapuolen kannattajina olevat espanjalaiset eivät olleet silmin nähden lopputuloksesta tyytyväisiä. Vaikka tasapeli tilanne oli mielestämme hurraamisen arvoinen tapahtuma, niin itsesuojeluvaisto heilutti meille kovaäänisesti meloonin kokoisia kellojaan ja näimmekin parhaaksi kadota todella nopeasti tuttuun parvekkeen nurkkaan miettimään seuraavan aamun herkkuhetkeä.

Runsaan aamupalan pakottamina ja lähes ruutininomaisen kävelylenkin tehtyämme olikin aika kaasuttaa kohti tuttua kotisohvaa.

Meno matkalla näimme hauskan näköisen pysäkin.

Laguunin puoleinen vesi oli odotetusti lämpimämpää.

Meren puoleinen ranta tuntui houkuttelevammalta.

Kevät näkyi varsinkin kukista.

Tyhjää hiekkarantaa riitti silmän kantamattomiin.

Rannalta näkyvä saari on Isla Grosa.

Meressä näkyi sinisen eri sävyjä.

Valtava määrä hotelleja oli vallannut koko kapean maakaistaleen.

Cabo de Palosin majakka.

Tässä nopein helpotus matkakuumeeseen!

35 % alennus Mange sudiin

Saat Mange sud -ravintolan menun -35 % edullisemmin, kun käytät koodin MANGE35 ostaessasi ravintolaan lahjakortin. Alennuskoodilla ostetut lahjakortit ovat voimassa 31.10.2013 saakka.

MANGES35

Tämä alennuskoodi on voimassa ainoastaan Mange sudin verkkokaupassa. Sillä ei siis saa alennusta suoraan ravintolassa eikä pöytävarauksen yhteydessä.

 

Auringonnousun aikaan näytti kuin päivästä olisi tullut pilvinen.

 Näkymät parvekkeelta katsottuna.

Sängystä katsottuna näytti kuin meri olisi ollut suoraan alapuolella.

Jos pidit postauksestani niin klikkaa tekstiä ja käy katsomassa uutta korukauppaa!

Tutustu Koruluolaan ja löydä korut kaikkiin tilanteisiin. 

Mukavaa viikonloppua!

Embalse de la Pedrera ja vähän muuta

Perjantai

"Pyyhkii hikeä...lattialta" Viikko on hurahtanut asiota kaupungilla hoitaessa ja mm. palikkatestiä ihmetellen eli huonekaluja kooten. Pitkään tekohengittämäni piironki hajosi viikonloppuna lopullisesti. Tästä johtuen myös samaa sarjaa olevat tv-taso, lasivitriini ja keittiönpöytä tuoleineen päätettiin uusia. Entisen lastulevyrakennelman poikkihyllyt oli päätetty ropata aikoinaan seinään siten että tämä jätti jäljelle mukavat kraaterit, joten homma karkasi pakkelointi- ja maalauspuuhaksi. Kuumuudesta johtuen tämä pensselöinti kannattikin hoitaa lähes aamuyön tunteina. Myös tästä huonekalujen uusimisesta johtuen entisen ysärikaapin takana kulkevat tv, internet ja sähkökaapelit pitää virittää uudesta paikasta. Mutta pidemmittä puheitta kerron viime viikon pienistä ajeluista...

Perjantai-iltapäivä näytti pilviseltä. Pilvisyydestä huolimatta kuumuus alkoi kiristämään ohimosuonia. Viikko oli alkanut vatsataudissa ja olo oli vielä toipuva. Päätimme lähteä tuulettamaan ajatuksia läheiselle Pedreran tekojärvelle. Ajaessamme pois ruuhkaisesta Torreviejasta suuntasimme pieneen Torremendon kylään. Paikka vaikutti lähes haamukaupungilta. Ihmisiä näimme koko paikassa vain kourallisen ja hekin olivat hyvin vanhoja. Huolimatta kyläpahasen autiotuneesta katukuvasta, pois lähtiessämme näimme laajan tonttialueen johon oli tiettävästi nousukaudella pitänyt tulla näytetalojen lisäksi muutama kortteli lisää kauniita taloja. Kadut ja kunnallistekniikka odottivatkin valmiina uusia hulluja aikoja.

Tekojärveä kiertävä tie mutkitteli lähellä rantaa ja reitti vaikuttikin olevan moottoripyöräilijöiden suosiossa. Pysähdyimme jaloittelemaan järveen johtavan kanaalin eteen ja huomasimme tien toisella puolen olevat kalastajat aidan takana. Maaperä on tähän aikaan vuodesta todella kuivaa ja varoituskylteissä varoitettiinkin maansortumista. Uteliaisuus ei tällä kertaa meitä voittanut ja jätimmekin kalastajat omaan hullunrohkeaan seuraansa. Tästä huolimatta kotimatka meni kalastusta suunnitellessa.

Tekojärven väri herätti kysymyksiä

Kuivuudesta huolimatta vettä riitti kanavassa.

Tänne täytyy palata aurinkoisena päivänä.

Lauantai

Seuraavana päivänä pilvet olivat väistyneet ja suuntasimme kävelylle Orihuela Costan upeille rannoille. Jatkoimme tällä kertaa eteenpäin Cabo Roigin satamasta etelää kohti.

Käveleminen tuntui hyvältä viikon lepäilyn jälkeen.

Ilma tuntui todella kuumalta ja hetken päästä...

...päätimme yhdessä tuumin mennä ottamaan talviturkin pois ;)





Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Tabarcaksen merirosvosaari!

Olo on heikko. Viikko on mennyt sairastaessa ja äänestysaikakin on palamassa loppuun. Voittajaksi äänestettiin reissu Tabarcaksen saarelle. Täytyykin alkaa kaivamaan kuvia naftaliinista ja kolistelemaan muistin sopukoita...

Palaamme ajassa muutaman vuoden taakse päin. On syyskuun yhdeksäs päivä armon vuonna 2010. Pari karvaturpaista kaveriani oli tullut viettämään aikaa kanssamme muutamaa päivää aikaisemmin. Koska kuningas alkoholi oli ollut vahvana osana ruokaympyräämme, yksi reissulainen joutui jäämään asunnolle odottelemaan parempia olotiloja. Lähdimmekin  liikkeelle aamuvarhain tuttuun linja-autoon hypäten, kohti keskustaa kiemurrellen. Hiki virtasi ja pää humisi tyhjyyttään. Päästyämme keskustaan, tarkistimme laivan lähtöajan. Aikaa oli ruhtinaalisesti jäljellä. Päätimmekin käydä vielä keskustan vanhassa casinorakennuksessa nauttimassa aamupalan.

Laivan lähtiessä alkoi musiikki soimaan. Hetken nautittuamme kannella auringosta, päätimme siirtyä suojaan rauhoittelemaan ihoamme. Laivan baarimikkona hääri vanhan merimiehen näköinen, harmaapartainen ja -hiuksinen mies joka ilmiselvästi oli itsekin kulauttanut yhden jos toisenkin rommin vatsansa kiusaksi. Tämä kapteenin hattuun pukeutunut mies valmisti viiden euron hintaan todella vahvoja minttu mojitoja joita pääsimme jouduimme nauttimaan paahtavassa kuumuudessa. Päästyämme saaren satamaan, näimme kirkkaassa vedessä valtavia barrakuda petokaloja. Kalat olivat parin metrin mittaisia ja tuntuikin ne pirulaiset olisivatkin piirittäneet laivaa.

Maissa meillä oli kuusituntia aikaa tutustua saareen. Saari on vajaa kaksi kilometriä pitkä, joten päiväretkelle se olisikin sopiva aika. Saaren historiaan kuului vahvasti merirosvot, jotka olivat tehneet ryöstöretkiä ympäri Costa Blancaa. Saarelta löytyykin mm. vahvat muurit, jotka suojelivat kaupungin keskustaa. Kierrettyämme koko saaren ja syötyämme hienoin näköaloin oli virkistäytymisen vuoro. Uiminen tuntui tämän jälkeen hyvältä idealta ja pulahdimmekin yllättävän kylmään veteen. Vesi oli kirkas ja aurinko porotti, mutta olimme kaukana mantereen lämpimiltä rannoilta. Aikamme aurinkotuoleissamme maaten oli aika lähteä takaisin laivaan. Matka tattuikin takaisin päin nopeasti musiikkia kuunnellen, auringon laskua katsoen ja kuumuudesta pakotettuina mojitoja nauttien.

Suunniteltu ripittäytyminen ei onnistunut koska kirkko oli suljettu remontin ajaksi.

Saarelta löytyi myös hiekkaranta joka täyttyi nopeasti ihmisistä.

Rannat olivat paikoin kivisiä.

Linnoitusta ympyröi kaktusaidat.

Myös veneilijöitä saari keräsi kiitettävästi.

Kirkkaat vedet suosivat snorklaajia.

Saarella pystyy myös yöpymään.

Rauhallisempaa rantaa löytyi hieman sivummasta.

Mantereelle asti näki paljain silmin.

 

Tutustu Koruluolaan ja löydä korut kaikkiin tilanteisiin. Uusi korukauppa on avattu!

Alennuskoodit koruluolaan löydät toisesta blogistani:

Yrityksiä ja alennuksia blogi

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille! :)

Ps. Uusi päivitys elokuvablogissani: Ota rennosti!

Syön sanani

Lauantain postauksessani kerroin että La Zenian ostoskeskuksen parkkipaikoista ei tarvitse painia koska paikkoja on 5000 kpl, mutta tässä kohtaa en tajunnut että muutama muukin oli keksinyt lähteä viettämään kaunista iltaa Orihuela Costalle musiikista nauttien. Lähdimmekin illalla myös katsomaan Chenon esiintymistä ja vaikka olimme valmistautuneet ruuhkaan, niin kärrymme piti silti jättää noin puolen kilometrin päähän La Zeniasta. Kyynerpäätaktiikkaa käyttäen pääsimme kuitenkin mukaville paikoille ostoskeskuksen yläkertaan. Tässä vaiheessa saimmekin seuraamme erittäin mukavan kaveripariskunnan, joka oli niin ikään joutunut painitrikoiden kotiin unohtamisen takia jättämään auton kauas ostoskeskukselta. Koska kello osoitti puolta kymmentä illalla, niin päätimmekin suunnistaa syömään illallista Argentiinalaiseen ravintolaan. Ravintolan ideana oli buffet, joka tarjoiltiin pöytiin. Aluksi pöytiin tuotiin mm. riisiä, ranskalaisia, salaattia ja patonkia. Tämän jälkeen alkoi pöydän päässä juoksemaan tarjoilijoita jotka tarjosivat hiilillä paistettuja makkaroita, lihoja, pihvejä, kalaa ja kasviksia. Kaikkea löytyi montaa eri sorttia ja jälkiruuat kuuluivat hintaan. Kuten arvata saattoi, seuraava yö menikin painajaisissa mourutessa.

Yläkertaan johtaville portaillekin piti jonottaa.

Väen määrästä huolimatta kaikki näytti sujuvan hyvin.

Kamerakännykät vilkkuivat illassa.

Kiinnostaisiko saada etuja ja alennuksia?

Katso uutta blogiani: Yrityksiä ja alennuksia!

La Zenia Boulevard

Tämä postaus karkaa taas viereiseen kaupunkiin Orihuela Costaan. Kaupungin uudessa ostoskeskuksessa riittää vipinää koko heinäkuun ajan. Live musiikkia ja tapahtumaa on lähes jokaisena päivänä. Tämä 2012 syyskuussa avattu shoppailijan paratiisi käsittää noin 150 myymälää ja vapaa-ajan tilaa 160 000 m2. Parkkipaikoistakaan ei tarvitse ruveta painimaan, koska niitä on noin 5000 kappaletta. Kävimmekin kokeilemassa omaa mahtumistamme tähän ihmiskattilaan ja samalla katsastimme tämän viikon ohjelmatarjonnan. Niin kuin arvata saattoi paikalle olikin ahtautunut melkoisesti kanssaihmisiä. Ihmisiä ja ohjelmatarjontaa tietysti riittää myös vuoden muina aikoina, mutta kesäsesongin aikana kauppakeskus haluaa tietysti varmistaa potentiaalisten ostajien määrän. Koska kyse on kauppakeskuksesta niin tämä luonnostaan vetää lapsiperheitä ja teinejä kuin kärpäspaperi puoleensa. Eilen ostarilla starttasi Welcome Summer Party tapahtuma ja se kestää koko viikonlopun. Tänään illalla esiintyy Chenoa: http://www.youtube.com/watch?v=iYHH1W0DwY8

Alla olevat kuvat ovat keskiviikkoillalta.

Isolta näytöltä näytetään välillä myös jalkapallomatseja.

Ostoskeskus on rakennettu kuin pieni kaupunki.

Santi Campillo ja Adolfo Galiana soittamassa

Alennusmyynnit vetävät ihmisiä myös keskellä viikkoa.

Ostoskeskuksen  sähköauto Renault Twizy herättää huomiota.

Jos pidit postauksestani niin klikkaa alla olevaa linkkiä:
Hyytävän lumoavaa grafiikkaa, katso tästä. 

Alicanteen ja takaisin!

Oli helmikuun alku ja saapumisestamme Espanjaan oli kulunut kolme viikkoa. Nyt oli pakko päästä hetkeksi muihin ympyröihin. Autottoman elämä tuntui sittenkin rajoittavan liikkumista enemmän kuin aiemmin käsitin. Laitoimme majoituksen varaukseen viereisestä kaupungista ja herätyskellon osoittamaan kohti kukonlaulua. Kello toivottikin pirullisella pirinällään huomenta. Normaalisti otankin aamuherätyksen vastaan yhtäläisellä ilolla kuin nyrkkeilijä iskun vyön alle. Tästä huolimatta tunsin että tämä hermojeni kustannuksella leikkiminen on tämän arvoista. Hyvin nukutun yön jäljiltä pystyikin hyvillä mielin katselemaan linja-auton ikkunasta tutuksi tulleita maisemia. Linja-auton vaihto piti tehdä Torreviejan keskustassa ja tämä tapahtuikin lähes lennossa, koska ajoitus asemalle oli täydellinen. Linja-auto kiersi kaikkien pienempien kylien keskustoissa hakemassa ihmisiä kyytinsä ja matka taittui leppoisasti kohti määränpäätä edeten.



Saavuimme määränpäähän ja odotukset olivat muuttuneet paremmaksi. Alicanten linja-autoasema oli muuttanut pois vanhasta paikasta ja tämä vanha taskuvarkaita kuhiseva kylmien väreiden synnyinpesä oli vaihtunut moderniin rakennukseen. Ensivaikutelma kävellessä kohti keskustaa oli vaikuttava. Korkeiden rakennusten takaa pilkotti linnoitus, joka hallitsi todella koko kaupunkiaan. Satama-alue oli todella viihtyisä ja kävelykadut tekivät optista harhaa kävelijöiden silmille. Reppu painoi selässä ja hetken karttaa käsissäni pyörittäessäni löysin oikean kadun. Vaatimaton mutta juuri remontoitu hostelli sijaitsi hyvällä paikalla noin puolen kilometrin päässä huvipursisatamasta ja lähes suoraan Santa Barbaran linnoitukseen johtavien portaiden vieressä. Juuri valmistuneen remontin takia tämä hostelli pisti hyvin kampoihin paremmin tähtiä saaneille hotelleille. Yksi yö tässä majoituksessa aamupaloineen kustansi kahdelta hengeltä vaivaiset 36 euroa.



Tavarat huoneeseen heitettyämme lähdimme kohti kukkulaa. Askeltaminen huipulle tapahtui portaita ja tietä pitkin nopeasti ja helposti, vaikka ennakko-odotukset olivatkin olleet pahemmat. Tämä linnoitus sijaitsee 300 metrin korkeudella meren pinnasta ja tämä paikka on mielestäni kapuamisen arvoinen. Linnoitukseen pääsee toki hissin kyytiäkin käyttäen, mutta huipulla sijaitsee useampikin ravitsemusliike mikä myy tätä legendaarista kullankeltaista janon sammuttajaa, joten pieni hikoilu ennen virkistäytymistä on osa nautintoa. Vaikka helmikuun alkua mentiinkin niin sää oli suosiollinen myös tällä reissulla. Elohopea näyttikin yli kahtakymmentä astetta ja pilvet olivat väistyneet vuoristoon. Päivän valintaan oli toki vaikuttanut sääennusteessa luvattu tyyni ilma. Lähti kuin Taisto työkkäristä olikin ensimmäinen mielikuva katsoessani linnoituksen reunatonta pudotusta kohti alas. Turvallisuus näyttääkin olevan sivuseikka monessa Espanjan näköalapaikassa. Ylhäällä kestikin tovi ennen kuin päätimme laskeutua takaisin hotellin kutsuville sängyille hetkeksi lepäämään.

Illalla kävimme haahuilemassa kaupungin vanhassa osassa etsien meille sopivaa ruokapaikkaa. Usean tunnin kävelyn jälkeen pääsimmekin sopimukseen ravintolasta, jolloin hotellille päästyämme ei kumpaakaan tarvinnut nukkumaan käskeä. Huone sijaitsi rakennuksen neljännessä kerroksessa joten se oli mukavan lämmin vaikka elettiinkin talviaikaa. Aamulla hostellin pienen aamupalan syötyämme suuntasimme kohti sataman merirosvolaivaa. Laivan sisäänpääsymaksu oli viisi euroa ja hintaan kuului juotava, minkä sai yläkannen piraatilta. Lähdettyämme laivalta päätimme kiertää hetken vielä kaupunkia kunnes tulimme pisteeseen johon kaikki matkat tulevat. Oli lähdön aika ja hyppäsimme linja-autoon joka kuljetti meidät takaisin uuteen kotikaupunkiimme.

Huomatkaa käärmeen muotoon rakennettu hauska kerrostalo. Hyytävän lumoavaa grafiikkaa, katso tästä. 

Maisemat hivelevät silmiä.

Ylhäällä oli helppo kuvitella entisaikojen herrojen elostelua.

Juuri kun luuli olevansa korkealla niin askelmia löytyi lisää.

Pataljoona kaupungin puutarhureita pitivät palmuista hyvän huolen.

Päivä oli ollut lämmin joten rannalla riitti vielä illallakin ihmisiä.

Rikkaiden purkkeja parkissa odottamassa kesää.

Merirosvolaivan sisuksista.

Merirosvolaiva musta helmi.

Tutustu Koruluolaan ja löydä korut kaikkiin tilanteisiin. 

Uusi korukauppa on avattu!

Käytä koruluolassa: Kesätulee kampanja alennuskoodia.

Alennuskoodi oikeuttaa 30% alennukseen koko tilauksen arvosta. Tilauksella ei minimi- eikä maksimihintaa.

Alennuskoodi on KESATULEE

Kannattaa katsoa! Koruluolassa löytyy kaiken hintaisia koruja.

Hyytävän lumoavaa grafiikkaa, katso tästä.